Elokuun alussa lähdin sisareni sekä veljeni vaimon kanssa muutaman päivän matkalle Suomen Lappiin. Utsjoelta ajelimme sitten Norjan puolelle määränpäänä Varanginvuonon ranta. Uinti Jäämeressä jäi tällä kertaa väliin, mutta muuten tämä pohjoinen seutu jäi lähtemättömästi mieleen. Helle helli vielä Suomen puolella, mutta vuonon rannalla kirkkaasta säästä huolimatta tuntui pohjoisnavan suunnan ilmavirtaus. Konstailemattoman karua maisemaa täydensi upea usvaverho, joka näytti koko ajan hiipivän syvemmälle vuonon pohjukkaan. Vuonon pohjoisrantaa seurailevaa tietä emme ajaneet ihan loppuun asti. Siihen ei aika riittänyt, vaan piti haikeana kääntyä paluumatkalle. Tien kerrotaan päättyvän maailman ääreen. Ja kun kartalta asian tarkistaa, niin tottahan se on!

Tällä sivulla osallistun Inspiroidu -skräppäyshaasteblogin haasteeseen #82: maalaten skräpätty. Tässä työssä alunperin taustaksi maalattu pohja vaikuttikin liian raskaalta, joten saksin siitä tekstit erikseen ja suikaloin pohjan, joka tällä tavalla uudelleen aseteltuna keveni huomattavasti. Tavoittelin meren, ruohon ja usvan tuntua asetelmaan; ei ihan halutulla tavalla onnistunut. Harjoittelin hiukan leimojenkin käyttöä. Niillä tuli ehkä hiukan kolmiulotteisuutta työhön. Kyllä tämä tästä vielä...