Inspiroidu -skräppäyshaasteblogin maaliskuun haasteena oli skräpätä aiheeseen liittymättömillä kuvilla. Työssä piti olla viisi eri kokonaisuutta, mutta koska työt häiritsivät viime kuussa pahasti harrastuksia sain aikaiseksi vain yhden kokonaisuuden. Kun tehtyä tuli ja aihe ja kuvakin ajankohtainen, laitan sivun kuitenkin esille. Kuva on otettu pari vuotta sitten pääsiäisenä sisareni perheen mökillä, tekstien aihe on aivan muualta. Kuvan perässä tekstit vielä erikseen, eivät välttämättä kuvasta erotu. Hyvää Pääsiäistä!

Lentoliput Helsinki - Milano on varattu. Majapaikka on buukattu toukokuun alun viikoksi Cinque Terressä sijaitsevasta pikkukylästä. Nettikuvien perusteella saamme viihtyä kodikkaasti sisustetussa huoneistossa jossain kylän idyllisistä taloista. Tarkoituksena on vaellella "Italian Rivieran" maisemissa kylästä kylään johtavilla reiteillä, joilta ainakin Google Earthin tarjoamien kuvien perusteella avautuu huikaisevat näkymät Välimerelle ja sen viinirinteille.

Tämä kaunis maa ei ole koskaan pettänyt odotuksia. Italialainen kaaos on kurkkinut muodossa tai toisessa pittoreskien nurkkien takana jokaisella vierailulla:

2004. Junavuoron peruuntuminen Roomasta Napoliin on ihan "normale", syistä ei tiedä kukaan. Ehkä joku lakko tai mielenosoitus, ketä kiinnostaa. Ehkäpä juna vielä lähtee, tai sitten ei...emme uskalla jäädä odottelemaan, vaan suunnistamme lähimpään autovuokraamoon.

2008. Alfa Romeo on Ferrarin jälkeen numero due. Autovuokraamosta alle saatu harmaa salama on vasta vuoden vanha ja kiitää moottoritiellä kuin unelma. Perugian kukkuloilla ilmeisesti toistuvasti kaltoin kohdeltu kytkin alkaa kuitenkin oirehtia. Majapaikan parkista ylämäkeen lähteminen vaatii kerta toisensa jälkeen sekä kuskin että auton psyykkausta. Menopeli romahtaa lopullisesti paikallisen ravintolan jyrkässä liittymässä. Poistumme paikalta näyttävästi sakeassa savupilvessä, jonka katku seuraa vaatteissamme ja auton verhoiluissa mukanamme matkan loppuun saakka.

2009. Gardajärven kauppiaat, venekuskit ja tarjoilijat ovat syyskuun puolivälissä ammentaneet kaiken sulavuutensa, joustavuutensa ja palvelualttiutensa sesonkituristeille. Pieni vuokra-automme on jäädä jalkoihin, kun paikalliset autoilijat eivät enää jaksaisi körötellä tottumattomien turistien perässä serpentiiniteillä ja kaikkia nykydirektiivejä uhmaavissa tunneleissa. Opimme aivan uuden kielen, jota puhutaan käsillä ja joka ilmeisesti sisältää vain voimasanoja. Viikon päätteeksi saamme näin lopulta kontaktin alkuasukkaisiin.

Forza Italia, täältä tullaan taas!