Päivä on pidentynyt joulun aikana jo monta kukonaselta, etenemme siis jälleen reippaina kohti kevättä. Maan vihertymistä odotellessa kasasin vihdoin Riikan puistoja kuvaavan kevään värisen skräppisivun, josta liitän alle digiversion. (Paperista tehdystä ei valokuva oikein tahtonut valon vähyyden vuoksi onnistua ja salama tekee sivun väreistä hieman oudot. Tämä digiversio imitoi asettelullaan ja väreillään aika hyvin alkuperäistä).

Riikan matkan ryhmän kokoonpano viime keväänä oli sama kuin muutamalla muullakin pikaisella viikonloppupyrähdyksellä Euroopan kaupunkikohteisiin. Sisareni, minä ja lukioaikainen ystävättäremme arvostamme matkoilla samantapaisia asioita: kohtuuhintaista majoitusta, kunnon yöunia, hyvää ruokaa, pitkiä kävelykierroksia ja tunnelmallisia miljöitä. Riikan matkalla otimme käyttöömme uudenlaisen lähestymistavan kohdekaupungin nähtävyyksiin. Kukin sai tehtäväkseen tutustua johonkin kohteen nähtävyyteen tai nähtävyysteemaan ja esitellä tätä sitten paikan päällä. Olimme kaikki varsin tyytyväisiä tähän ideaan, koska aiheen etsimisessä sai jo etukäteen monipuolisen kuvan Riikan erityispiirteistä. Pitkän viikonlopun aikana syvällisempi perehtyminen kolmeen teemaan oli varsin riittävä. Sisareni tutustutti meitä jugendarkkitehtuuriin, josta olen jo aiemmin skräpännyt sivun. Kolmas tiimimme jäsen kertoi Miehitysmuseoon liittyen Latvian historian ankarista vaiheista. Minun rastini oli siis kertoilla kaupungin puistoista, pääkohteena Riian kanavan ympäristön puistot. Tässä pari otetta sivun teksteistä, (koska eivät taida kuvasta oikein erottua):

"Riikan puistojen selkärankana on aikoinaan vallihautana palvellut kanava, jota reunustaville penkereille perustettiin puistoja 1800-luvun lopulla. Bastionikukkula, Bastejkalns, muotoutui entisistä maavalleista. Kukkulalle johtaa mutkittelivia polkuja ja sen rinteellä on istutuksia sekä vesiaihe putouksineen. Istutusten lomassa on patsaita sekä toisessa maailmansodassa tuhottujen rakennusten jäänteitä."

"Puistovyöhykettä halkovan Pilsetas -kanavan yli on rakennettu lukuisia siltoja. Hääpareilla on tapana käydä kiinnittämässä sillan rautakaiteeseen lukkoja liittojensa kestävyyden takeeksi. Lukon avain heitetään yhdessä tuoreen aviopuolison kanssa virtaan. Moniin lukkoihin on kaiverrettu hääparin nimet sekä vihkimispäivämäärä. Traditio on erityisesti venäläisten, mutta huomasimme myös suomalaisia nimiä lukkoihin kaiverrettuina."