Lapin maisemassa voi aistia poron läsnäolon ennenkuin eläintä on edes nähnyt. Kun tunturivaelluksella ympäristö muuttuu jäkäliköksi, jossa kelot lepäävät siellä täällä oksanrisut sojottaen, huomaa kuinka hyvin poro sulautuu tunturimaastoon. Ei aikaakaan kun huomaa muutaman suuren silmäparin seuraavan uteliaasti ihmisolentojen tepastelua. Nämä kauempana tunturissa olevat porot tuntuvan oleva sitä ujompaa sorttia, koska herkästi kääntyvät jolkottelemaan poispäin kyllikseen katseltuaan. Niinpä tunturissa porosta on merkkinä lähinnä papanat ja kellon kalkatus. Lähemmäksi majapaikkoja uskaltautuvat cityporot, jotka malttavat jäädä lähikuvausetäisyydelle. Nämä kuvien porot kuuluvatkin jälkimmäiseen ryhmään.

Inspiroidu -haasteblogin skräppäyshaasteessa #83 on määränä välttää paperin käyttöä. Tässä poroa ihmettelevässä työssä on pohjana pehmeäpintainen farkkukangas. Kuvat on silitetty siirtokuva-arkin avulla kankaalle ja ommeltu sitten askarteluvaahtomuovin päälle. Kirjaimet ja kuviot on saatu aikaan kohovärillä ja tietysti poroaiheessa kuuluu olla hiukan nahkaakin. Paperia käytin tekstiosassa, kierrätettyä sentään. Asettelu on jotakuinkin lisähaasteena olleen luonnoksen mukainen.