Juureni ovat Pohjanmaalla. Isäni puolen sukuselvitys vie koko ajan juuriani yhä syvemmälle pohjalaiseen kangashumukseen Ylistaroon, Isokyröön ja Alahärmään. Lapsuudessa ja nuoruudessa vietetyt vuodet poissa Pohjanmaalta, Helsingin seudulta aina Kainuuseen ovat tehneet kuitenkin selvän murteestani ja pahat kielet kertovat puheeseeni ilmaantuneen viimeisen neljännesvuosisadan aikana hälyttävästi lounaista vivahdetta. Luonnollista lienee, että ihminen yrittää sulautua siihen kansakuntaan, jonka joukossa elää. Varsinais-suomalaisia en tosin vielä pysty heimolaisena huijaamaan, siihen ei liki 25 vuotta vielä riitä. Myönnettäköön, että lapsuuden maisemista ja isäni puheenparresta omaksutut sanat välillä vieläkin hämmentävät tätä uutta, epäluuloista, lounaista heimoani. Muistuupa mieleeni muinoinen tapaus saunan lauteilla, kun vesikauhan tarpeessa pyysin siippaani ojentamaan minulle "napon". Kun vihdoin pitkän selittelyn jälkeen sain tehtyä selväksi mitä tarve-esinettä pyytöni koski, mieheni valisti, että kyseessä ei suinkaan ole "nappo" vaan "varskuppi". Niinpä.

Inspiroidu -skräppäyshaaste #100 pyytää listaamaan 100 merkityksellistä ajatusta tai asiaa. Tälle sivulle tallensin 100 pohojalaasta sanaa, jotka kuuluvat lapsuudessa ja nuoruudessa hankittuun sanavarastooni ja jotka tuovat mieleeni lakeuden avaran maiseman. Valokuvan on ottanut isäni kuluvana talvena Kauhavalla. Sanat on listattu synonyymipareina, joista ensimmäinen on agricolalainen versio.  Otsikko on silkkaa pohjalaista vaatimattomuutta.

Tässä selvyyden vuoksi ja yleisön pyynnöstä poimintoja kaikkein kaunehimmista:

huono = köppäänen
pullapitko (sellainen muhkea) = ankkastukki
lapaset = rasat
rikkalapio = putukiffeli
ole hyvä = he!
me olemme = moomma
tahallaan = eheroon taharoon
pannukakku = kropsu
tuli = valakia
hän on = son
latva = larva
kissa = kissi, killi
puhua = toimittaa
kipeä = kipiä
avara = lakia
puro = luoma
varmaankin = vissihin